Hifikrug.com tarjoaa laajan katsauksen hifikulttuuriin ja hyvälaatuisen äänentoiston maailmaan.

Mitä on hifi?

Hifi, tai Hi-Fi eli High fidelity, on termi, jota etenkin musiikin kuuntelijat, tekijät ja harrastajat käyttävät hyvälaatuisesta äänentoistosta, riippumatta siitä, mikä toistettava ääni on. Usein miten toistettava ääni on musiikkia tai elokuvia. Hifi-termiä käytetään erityisesti kotioloissa tai autossa käytettävästä äänentoistojärjestelmästä, joka on mahdollisimman laadukas. Myös markkinointimiehet ovatkin ymmärtäneet sanan hyvin, sillä suurin osa kaiuttimista myydään nykypäivänä Hifi-kaiuttimina.

Parhaassa tilanteessa hifilaitteiden tarjoama ääni ei sisällä mitään itse audioraitaan kuulumatonta, ja se kuuluu eri volyymillä samalla tavalla. Myöskään äänen frekvenssin ei tulisi muuttua, riippumatta siitä, onko kyseessä esimerkiksi oopperakonserttitallenteen korkea sopraanolaulaja, vai toimintaelokuvan mörisevä bassoääni. Hifin vastakohta on Lo-Fi, jolla tarkoitetaan huonolaatuista äänentoisto-, ja nauhoitustekniikkaa.

Hifiharrastamisen historiaa

Äänentoistolaitteiden historiallinen kehitys on ollut aina osa jotain suurempaa, nimittäin viestinnän kehitystä. Ensimmäiset laajakantoiset äänentoistolaitteet eivät suinkaan olleet musiikin tai viihteen toistamista varten kotioloissa, vaan radio-, ja puhelinlähetyksille. Yksi alan suurimmista innovaattoreista on ollut 1930-luvusta alkaen Bell Labs-laboratorio, joka itse asiassa nykyään kuuluu suomalaisen viestintäteknologiayhtiö Nokian omistukseen.

30-luvulla Bell Telephone Systems esimerkiksi lähetti ensimmäisinä livelähetyksinä orkesterikonsertin Yhdysvalloissa osavaltiosta toiseen, käyttäen siihen puhelinlinjaa. Toinen 30-luvulla tehdyistä suurista innovaatioista olivat elokuvateatterit. Hollywoodin studioilla oli alun perin kaikilla omat elokuvateatterit, joihin he rakensivat omat kaiutinjärjestelmät ja suunnittelivat parhaan saatavilla olevan teknologian juuri omia elokuviaan varten, vapaana rajoituksista. Elokuvantekijät huomasivat nopeasti, kuinka ääni ja musiikki olivat elokuvien tärkeimpiä elementtejä, ja kun mykkäfilmeistä siirryttiin puhe-elokuviin, muuttui koko elokuvaelämys. Nykyään on tietysti hieman vaikea uskoa, että äänen ja liikkuvan kuvan yhdistelmässä olisi jotain ihmeellistä.

FM-taajuuksista äänilevyihin ja C-kasetteihin

Tämän jälkeen muutamassa vuosikymmenessä kehittyivät esimerkiksi FM-radiotaajuudet yleiseen käyttöön. 50-luvulla kehitettiin esimerkiksi äänilevyt, 60-luvulla kuuluisa kasiraituri, ja pikku hiljaa äänenlaadussa alettiin pyrkiä kohti täydellisyyttä. Äänilevyjä kehitettiin ja musiikkia alettiin prässätä paremmalle levymateriaalille, jolloin syntyivät 33⅓ rpm LP-levyt. Näiden LP-levyjen etuna oli aikaisempiin musiikin tallennustyyleihin verrattuna vinyylimateriaalin synnyttämä matalampi ääni neulan osuessa levyyn. Lisäksi LP-levylle saatiin tallennettua paljon enemmän materiaalia kuin aikaisemmilla tallennustavoilla voitiin edes kuvitella. Esimerkiksi Phillips alkoi valmistaa c-kasetteja 60-luvun alkuvuosina, jonka jälkeen musiikin hyvälaatuinen kuuntelu levisi laajemmin myös studioista kuluttajamarkkinoille.

C-kasetit olivat ensimmäisiä erilaisilla kunnollisilla kohinavaimennustekniikoilla varustettuja nauhoitteita. Vaikka nykypäivänä kasettitasoinen ääni saattaisi kuulostaa hyvinkin heikolta, C-kasetit käytännössä muokkasivat pitkälle kuluttajien äänentoistojärjestelmiä ja aloittivat monien hifi-harrastuksen, toki myös äänilevyjen eli vinyylilevyjen ohella. Analoginen maailma koki 80-, ja 90-luvuilla suuren muutoksen, kun digitaalinen äänentoisto ja nauhoittaminen alkoi yleistyä. Vaikka digitaalisesti saatiin valtavia tietomassoja liikuteltua helpommin, tämä vaikutti myös äänen laatuun.

CD:n nousu ja tuho

CD-levy syrjäytti äänikasettien kuluttajamarkkinoilla musiikin kuuntelussa, sillä CD:llä oli mahdollisuus saada laserintarkka ääni, jonka lisäksi levyjä oli helppo kantaa ja käsitellä.

Nykyään taas vinyylilevyt ovat tulleet takaisin, kun taas pilvipalvelujen ja nopeiden digitaalisten yhteyksien maailmassa CD-levyt on lähes kuollut ja kuopattu konsepti, kaikkien muiden paitsi hifiharrastajien keskuudessa.

Sivun tavoite

Tämän sivun tavoite on tuoda hifiharrastamista esille. Tärkeämpi kysymys onkin, mikä on hifin tavoite itsessään. Hifin tavoite on luoda mahdollisimman selkeä ja kirkas äänimaailma, joka tukee esitettävää teosta, oli se sitten äänitteenä esitettävä konsertti tai elokuva. Tavoitteena hifiharrastuksella on perinteisesti päästä omalla äänentoistojärjestelmällä mahdollisimman lähelle yhtyeen live-esitystä, tai osaksi elokuvan maailmaa.

1900-luvun alkuvuosikymmenistä ja viestien siirtämisestä on siirrytty erityisesti tunteiden lähettämiseen, sillä hyvällä äänentoistolla herätetään erityisesti erilaisia musiikki-, tai elokuvateoksen aiheuttamia tunteita parhaalla mahdollisella tavalla. Erilaisia ääniratkaisuja käytetään nykyään myös esimerkiksi laululavoilla, joita löytyy jokaisesta kaupungista. Koska äänentoiston harrastajia on Suomessa paljon, on hyvä jakaa perustietoa hifiharrastamisesta sekä olohuoneen kotiteatteriratkaisuista autohifiin, että myös nykyään yleistyvään tietokonepelaamiseen ja sen kaiutin-, ja hifiratkaisuihin. Pyrimme antamaan sivullamme vinkkejä kaikille hifin osa-alueille. Toivottavasti viihdyt sivuillamme!